Punaisilla ruutusohvilla on tahroja spermaa

liikemies Suhonen ei ole kaupungin kermaa.

Sillä punastuttaa kapakan akkavalta

kolpakkokin tuntuu niin valtavalta.

Kaikki tuijottaa

Kravaatti puristaa.

Ei sänkyä kotona lämmitä vaimo

ei hehkeä ole edes naapurin Aino

Ja niin oluen juomatta

suhteet uudet luomatta

hän seisoo katolla kapakan

"Nyt tämän elämän lopetan"

 

Pinnasängyssä parkuu pieni lapsi

yh-äiti Marjatta taas pillereitä napsi.

Ei tuntoa

ei kuuloa

ei enää mitään

ei pystynyt lastansa sylissä pitään.

Kapaloi vauvan pieneksi mytyksi

"Kulta sun täytyy jäädä nyt yksin".

Hän seisoo katolla kerrostalon

"Nyt sammutan tän elämänvalon"

 

Mikseivät he tavanneet toisiansa

Olisivat yhdistäneet maailmansa

yhdeksi elämäksi.

Mutta niin päättyi kaksi elämää

muistoksi märän asvaltin.